COBAIN

MARCH


Tositarinoita:

Sitten me nauroimme niin että takkien sisälle pursusi sisäelimiä ja hermoja runteli kuun hohde. Illan mustasta tervasta erottui keltaisia valoja ja niiden heijastumia. Kuu oli takanamme, puolikkaana, rajasi ääriviivamme varjoilla ja taisi tietää mitä merkitsee olla ihminen.

Luikin naapuriin. Siellä kaaduin jalkapalliin ja sanoin:
- Plaa plaa plaa, plaa, plaa.
Minulle vastattiin:
- Plaa, plaa plaa, plaaplaa plaa.
Ymmärsimme toisiamme lähes täydellisesti mutta sitä en ymmärtänyt kuinka joku kykeni lyömään minulta aivot pellolle niinkin nopeasti.
Kävelimme pellon ohitse silloin.

Näin taas tänään maailman kauneimmat silmät. Sanoin:
- Me hävisimme.
Ja ne nauroivat tulta ja kristalleja ja lunta joka sataa ensilumen päälle.

SKY







Haluaisin kirjoittaa runon. luetteko te runoja? lukekaa. kuolette.
Muistan kun muutama päivä sitten hiekkaa upposi kenkieni sisuksiin ja kiipesin epämiellyttävän näköisesti ylös kivikolle. luin silloin runon.
Kannoin käsissäni rannettani paksumpaa kirjaa stalinista.
Huomaatteko mitä tapahtuu kun kirjoitan? itseasiassa kaikki mitä täällä on koskaan ollut on alkanut kirjoittamalla, teksti vain poistuu itsekseen ennen julkaisemista.
teen poikkeuksen. hiuksissani on solmu.